keskiviikko, 12. syyskuu 2012
Hiiriseuraa ja omenoita
Käytän autoa aika harvoin, mutta nyt menin hakemaan serkultani omenoita. Ajettuani bensa-aseman kautta ja vielä noin 15 kilometriä alkoi tuulilasin alareunassa näkyä outoja häivähdyksiä. Luulin ensin, että pudonneita lehtiä siinä heiluu, mutta sitten huomasin "hiiriystäväni" keikkuvan tuulilasin pyyhkimissä. Pysäytin auton tien viereen ja kaivoin kameran esille, mutta hiiri livahti konepellin alle ennenkuin ehdin ottaa kuvia. Jatkoin matkaa ja hetken kuluttua tuli hiiri taas juoksentelemaan edestakaisin pitkin tuulilasia. Nyt oli kamera valmiina, mutta säädöt ei ihan osuneet kohdilleen. Kotiin tultuani kurkkasin konepellin alle, mutta hiirulaista ei näkynyt.
Joskus noin 7 vuotta sitten kävi samoin pari kertaa eli autolla lähtiessä tuli hiiri keikkumaan tuulilasinpyyhkijöihin. Silloin löytyi hiiren pesä tai ruokavarasto auton akun päältä. Onneksi ei ollut jyrsinyt kaapeleita. Hiiren sain "hävitettyä" silloin niin, että kauempana kotoa pyyhkäisin sen tuulilasinpyyhkijöillä alas konepelliltä eikä se ilmeisesti osannut takaisin.
Sain serkulta korillisen omenoita. Minä sain poimia puusta itselleni ja muutaman kassillisen poimimme pudokkaita serkulleni ja annettavaksi naapurin lapsille. Omenia tulee nyt valtavasti, muutaman kassillisen poimiminen ei näkynyt missään. Yläoksille emme päässeet kun ei ollut tikkaita käytettävissä.
Joskus noin 7 vuotta sitten kävi samoin pari kertaa eli autolla lähtiessä tuli hiiri keikkumaan tuulilasinpyyhkijöihin. Silloin löytyi hiiren pesä tai ruokavarasto auton akun päältä. Onneksi ei ollut jyrsinyt kaapeleita. Hiiren sain "hävitettyä" silloin niin, että kauempana kotoa pyyhkäisin sen tuulilasinpyyhkijöillä alas konepelliltä eikä se ilmeisesti osannut takaisin.
Sain serkulta korillisen omenoita. Minä sain poimia puusta itselleni ja muutaman kassillisen poimimme pudokkaita serkulleni ja annettavaksi naapurin lapsille. Omenia tulee nyt valtavasti, muutaman kassillisen poimiminen ei näkynyt missään. Yläoksille emme päässeet kun ei ollut tikkaita käytettävissä.
lauantai, 28. tammikuu 2012
Pontikka-Pekka ja muuta vanhaa muistelusta
Olen 25 vuotta sitten tehnyt muutamia nauhoituksia ja yhdessä haastattelen äitiäni, joka silloin oli 84-vuotias. Äitini kertoo pettuleivän, pihkasalvan ja saippuan tekemisestä, vauvojen kapaloimisesta ja muista vanhoista tavoista ja tekemisistä. Minäkin muistan lapsuudestani kun käytiin kylällä vauvaa katsomassa, miten se oli kapalovyöllä kapaloitu että pysyisi rauhallisena ja tulisi suorat jäsenet. Myöhemmin kansanopistossa opeteltiin kapalointi kapalovaipalla eikä enää käytetty kapalovyötä.
Nyt annoin laittaa nuo pari c-kasettia cd-levylle ja kuuntelin yhden kasetin kokonaan. Haastattelujen lopuksi äitini laulaa pari laulua. Toinen laulu kertoo kukkasesta, joka "kukkii kerran vaan, kahta kertaa ei milloinkaan" ja " et surmannut kukkasta aseella, vaan kylmällä tunteettomuudella". Äitini ääni kuullostaa levyllä yllättävän hyvältä ja nyt harmittaa etten nauhoittanut enempää noita lauluja, joita äitin lauleli usein.
Toinen laulu kertoo pontikka-Pekasta. " Korvessa kuusen juurella, ei paisteta lättyjä pannulla... minähän se olen se pontikka-Pekka ja kotoisinhan oon minä korvesta, 11 litraa valmista viinaa ja lisää tippuupi torvesta"
Aurinko paistaa ja nyt alan leipomaan kranssia rotinoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti